Omat Oktoberf... Kekrit: Mallaskoski, Hiisi ja Fiskarsin Panimo

Oktoberfestoluiden perään arviointiin kotimaisia sadonkorjuujuhlan eli kekrin oluita. Vastakkain... oikeammin peräkkäin, Seinäjoki, Jyväskylä ja Fiskars. Aloitan Pohjanmaalta ja siirryn sieltä sitten kohti etelää. 

 

Mallaskoski Harvest Lager

5,9% | Vesi, ohramallas, kaura, ruismallas, humala, hiiva 

 

 

Kolmen viljan kekriolutta seinäjoelta. Tölkki mainitsee maltaiksi pilsin, Pehkolan viennan, kauran ja rukiin. Humalina saksalaiset Saphir, Perle ja Magnum. Vanha Tuopin Ääressä blogistikollega ja Kouvostoliiton kotiolutmaestro Arto Pekki nykyisenä mallaskoskelaisena on reseptiikan takana.

 

Kaunis punertava ja kirkas olut lasissa. Vaahtokukka on tiivis ja kestävä. Tuoksussa hieman karamellia, rusinaisuutta ja hienosti esiin nousevaa ruismaltaisuutta. Humalointi yrttimäistä, hieman kukkaista. On saksalaisia selvästi tuhdimman maltainen, mutta tämä onkin kotimainen kekriolut eikä vain ryyppyjuhlan vetojuoma. Ei sillä, että ryyppyjuhlien vetojuomissa mitään väärää olisi - kaikille on paikkansa. Suutuntuma on melko täyteläinen, pehmeän kuohkea ja lopussa sitten rukiisen särmikäs. Ei liian tuhti vaan katkeroakin löytyy sopivasti. Maku on tietysti mallasvetoinen. Ruis erottuu hienosti kuten tuoksussakin ja se sopii suomiolueen tietysti kuin lager kolpakkoon. Jälkimaku on peräti limppuinen. Tuhdimpaa ja tymäkämpää tulkintaa siis, mutta säilyttää juotavuuden yhden tölkillisen ajan ainakin aivan loistavasti - eihän tämä raskasta kuitenkaan ole, tässä on vaan reilusti makua. Erittäin hyvä ja tykkään erityisesti kun ruistakin on mukana ja se nousee selkeänä sekä tuoksussa että maussa. Kunnon ruisolutta saa niin harvakseltaan. Hyvä Arto! 

 

Arvioitu olut ostettu Rauman keskustan Alkosta. 

 

Hiisi Pääpäivä Festbier

6,0% | Vesi, ohramallas, humala, hiiva 

 

Jyväskylästä olutta lasiin. Aina mukava palata Hiisin pariin. Nyt taidetaan Festbier nimikkeestä päätellen olla konstailemattoman saksalaistyylisen tulkinnan äärellä. Lasiin kaatuva vaalean oranssinen ja vaahdoltaan näyttävän pitsikäs ulkoasu ainakin sopii siihen. Samoin sopii hunajaisen maltainen ja ihanasti jalohumalainen tuoksu. Tämä olut on suodattamaton ja sen kyllä humalan aromikkuudesta myös huomaa - se on vaan heti erilainen ja parempi kuin suodatetussa oluessa. Toki Hiisillä pienpanimona myös annostus ehkä rohkeampi. Hyvä runsaan maltainen, hieman hunajainen ja lopussa jalohumalaisen yrttimäinen maku. Kohdillaan on myös muhkea, mutta ei liian tuhti suutuntuma. Hiilihappojakin riittämiin. Pätevää tekemistä. Saksalaisverrokkeihin verrattuna rahtusen runsasmakuisempaa, etenkin humaloinnin osalta, mutta täysin tyyliuskollisena pysyen - tätä ei siis moitteeksi voi laskea, ei edes setämiehet. Jutin sanoin: ”Nyvvoi vttu naattia naattia”. 

 

Arvioitu olut ostettu Rauman keskustan Alkosta. 

 

Fiskarsin Pikku Pässi

6% | Vesi, ohramallas, ruismallas, humala, hiiva, kaurankuori 

 

Sitten varsin pitkästä aikaa Fiskarsin olutta lasiin. Pikku Pässi on panimon katalogissa esiintynyt aiemminkin, silloin (vuonna 2017) vielä nykyistä vahvempana 6,6% versiona. Tummaksi ruisbockiksi panimo oluttaan etiketissä kutsuu. Kaurankuoret ainesosaluettelossa kertovat kenties runsaasta ruismaltaan käytöstä, niitä nimittäin käytetään huuhtelua helpottamaan silloin kun näitä tahmaisempia maltaita kuten ruista on mäskissä enemmänkin. Kaunis kirkkaan punaruskea olut kaatuu lasiin. Tuoksu on leipäisen maltainen, rukiinen, rusinainen ja hieman yrttimäisen mausteinenkin. Kylläpä ruis taas niin mukavasti nousee sieltä. Pehmeän täyteläinen ja hieman lämmin se on tämäkin mallasjuoma. Oiva balanssi taas, ei liian makea, mutta makua ja runkoa riittää. Leipäisyyttä ja ruismallasta, lopussa jalohumalaisuutta. Ei pelleilyä. Hyvällä tavalla suomalaisen makuinen olut. Tähän sopisi mukaan vielä pieni katajaisuus, joka sekään ei ole Fiskarsin panimolle vieras ainesosa. Hieno olut näinkin ja mahtavaa että tähän kattaukseen mahtui kaksi ruismaltaista herkkua! 

 

Arvioitu olut ostettu Rauman keskustan Alkosta.