Kotiolutta: Panimo Duuni Iso Keitto Imperial Stout 2021

Reittausblogista jo erittäinkin tutun jyväskyläläisen kotipanokaksikon sadas keitto, Iso Keitto, maistoon nyt. Sadannen kotioluterän kunniaksi kaksikko päätti painaa vähän spessumpaa tavaraa pönttöön. Tekijöiden vaatimattomat kommentit alla:

"Imp stout, mutta vähän vahvempana sotkuna. Tää on meidän satsi nro 100, joten laitettiin sinne sitten Honduras Espressoa, Vaniljatanko, Kaakaonibsejä ja Sherry Oloroso -tynnyrilastuja. OG oli hankala saada, kun loppu mittarista asteikko kesken, mutta noin summittaisena arviona toi on vahvuudeltaan jotain 14% luokkaa. Kuulema "vaikea juotava", erään kisan tuomarin mukaan."

 

Iso Keitto

14% 

 

 

Mukana siis perinteisiä imperial stoutin mausteita - kahvia, vaniljaa, nibsejä ja lastuja, mutta bourbonin sijaan sherryä. Voi olla hyväkin veto. Olut pullotettu jo joulukuussa 2021, eli ikää on yli kaksi vuotta. Kaverit lähettivät taas kaksi pulloa, joista toinen on kellarissa odottelemassa sitä määrittelemätöntä oikeaa hetkeä - sitä erityistä hetkeä. No, otetaas sitten jo testiin tämä "vähän vahvempi sotku". 

Lasiin kaatuu sysimusta olut, jonka ylle rakentuu vain hentoinen vaahtokerros - tyypillistä näin vahvoille oluille. Voimakkaassa tuoksussa etunenään nousevat kahvimaiset sekä suolaisen lakritsaiset aromit, joita sitten vaniljaiset ja paahteisen maltaan aromit seuraavat. Vahvuus tuntuu läheltä nuuhkiessa nenäkarvoissa, mutta sopivan turvaetäisyyden päästä tuoksuu herkulliselta. Erittäinkin herkulliselta. Upea kahvimaisuus herkullisesti ja voimakkaasti pinnalla. Lastutusta ei ole ainakaan liikaa eli sherrymäisyys ei lyö silmille, mutta kyllä se siellä taustoilla kutkuttelee. Suutuntuma on sangen täyteläinen, mutta ei yhtään liian makea - vahvuus ja katkero kuivattavat kivasti. Tiukkuus ei tule liikaa läpi ja vähän saakin tulla noin 14% vahvuudessa. 

 

Maku on hyvä, taas todella kahvimainen, lakritsainen ja katkeroltaan miellyttävän runsas. Runko kuitenkin kantaa. Ei liikaa suklaisuutta vaan enemmän tätä tiukemman paahteista menoa ja vaniljaisuus tuo sopivaa lempeyttä muuten rajuun meininkiin. Lastukypsytyksestä tulee mukaan hieman sherrymäisiä piirteitä - tammimaisuutta ja vähäisesti kuivahedelmiä. Lämmittää rinnassa kivasti nielaisun jälkeen ja vaikutus kumuloituu lasin edelleen tyhjentyessä. On todella hyvää. Runkoa on riittävästi, mutta ei mitään överimakeutta vaan päinvastoin sopivasti tiukkuutta sekä paahteisuudesta että vahvuudesta. Miksei humaloinnistakin. Parasta on kuitenkin tämä oluen melko voimakas espressomainen kahvimaisuus, jonka lomaan vaniljaisuuskin osuvasti asettuu. Sopii todella hyvin tähän kokonaisuuteen. Todella hyvä hitaasti nautiskeltava herkku, jonka vahvuudenkin kyllä noteraa pullon edetessä. Jytisee ja jytkyy. 

 

Tuntuu kyllä hyvin asettuneelta näin reilun kahden vuoden pullossaolon jälkeen. Toinen pullo on kellarissa ja otan sen sieltä sitten kun aika on - sitä ei vielä tiedä onko se kahden vai kymmenen vuoden päästä. Iso Keitto kuitenkin jälleen kerran erinomaisen onnistunut olut - miten he sen tekevät, sitä en tiedä, mutta aina tuntuu toimivan.

Arvioitu olut saatu tekijöiltä.

Irkkustoutit maistossa: Guinness / O'Hara's / Brewdog

Nyt sitten maistoon kolme irkkustouttia. Tyylin tunnetuin ja peräti tyylin määrittelevä olut on tietysti Guinness. Oluen musta väri tulee paahdetusta ohrasta ja loppuveto on tyypillisesti kuiva ja miksei katkerakin. Tyylin tölkkiversioissa on mukana typpipatruuna joka laukeaa kun tölkin avaa - tämä syö enimmät hiilihapot ja tekee olueen sen tunnetun pehmeän hanaolutta mimikoivan suutuntuman. Kaikkien maistoon tulevien oluiden tölkeistä kyseinen typpipatruuna löytyy. Guinnessin, O'hara'sin ja Brewdogin lisäksi markkinoilla on ollut myös Murphy's, mutta sitä en nyt tähän kattaukseen löytänyt vaikka kiersin kolme kauppaa läpi kattaen sekä S- että K- ryhmän tarjonnan. Mennään nyt siis näillä kolmella. Ensimmäisenä maistoon benchmark eli Guinness.

Guinness Draught Stout

4,2% | Sisältää ohramallasta

 

Typpipatruuna sihahtaa tölkin avauksen yhteydessä ja pystysuoraan lasiin kaadetaan suoraan tölkistä mustaa kultaa, jonka vaahto hitaasti sitten rakentuu oluen pinnalle erittäin kestäväksi. Tuoksussa on kermaisuutta, paahteisuutta ja hentoa suklaisuutta. Tuttu Guinnessin tuoksu - kotiinpaluu. Suutuntuma on kevyt, jopa hieman vetinen, mutta sitten typpipatruunan myötä miellyttävästi suuntäyttävän kuohkea. Erinomainen juotavuus, kuten olettaa sopikin. Maku on pehmeän paahteinen, ei lopulta kovinkaan voimakas. Jopa lagermaisen neutraali maltaisuus. Hieman lakritsaisuutta ja miellyttävästi kuivuva hennon katkera loppupuraisu. Tuttu ja turvallinen benchmark tähän tyyliin. Ei lopulta kovin voimakasmakuinen, mutta erittäin juotava. Näitähän vetäisi koko illan. 

O'hara's Irish Stout

4,3% | Vesi, ohramallas, vehnä, humala, hiiva 

Täysin samanlainen kaato kuin Guinnessilla. Tölkissä on tähän hieno ohjekin: Chill - Pull - Pour - Pause - Enjoy. Eli kaato pystysuoraan lasiin reippaasti aina tölkin loppuun asti, se ei typpipatruunasta johtuen vaahtoa yli eli anna mennä vaan. Odota että olut asettuu ja sitten nautitaan. Tämä ei ole sysimusta vaan enemmän tumman rusehtava. Tuoksu on Guinnessin kaltainen hyvin pitkälti, mutta mielestäni voimakkaamman paahteinen. Kyllä, paahteisuus on selvästi voimakkaampaa ja tuoksussa on kahvimaisiakin piirteitä. Samoja piirteitä kuin G:ssä, mutta voimakkaammin. Maku poikkeaa Guinnessista selvästi - paahteisuus tykittelee kovempaa ja maku on täten huomattavasti runsaampi. Katkero ja sen kautta myös loppuvedon kuivuus on niin ikään voimakkaampi. Tavallaan samaa, mutta paljon enemmän. Itse tykkään tästä katkerammasta loppuvedosta ja kunnolla paahteisesta mausta. Vetisyys puuttuu myös kokonaan. Tämä on todella hyvää - omaan makuuni parempi kuin Guinness.

Brewdog Black Heart

4,1% | Vesi, ohramallas, hiiva, humala, typpi

 

Viimeisenä skotlantilainen haastaja, jota on markkinoitu voimakkaasti Guinnessia haastaen. Brewdogin baareista on mm. tyhjän Guinness-logollisen lasin tuomalla saanut ilmaisen Black Heartin ja somessakin näkyvyys on ollut voimakasta - ja sanon suoraan, itsekin ostin nämä kolme olutta tämän Brewdogin markkinoinnin takia, mutta nouseeko heidän oluensa kaiken hypen tasolle? 

 

Typpipatruuna mossahtaa tölkkiä avatessa. Taas suora kaato lasiin ja tässä olut asettuu selvästi nopeammin kuin Guinness tai O'hara's - ehkei niin voimakas typpipatruuna siis. Katsotaan miten se vaikuttaa suutuntumaan. Oluen tuoksu on taas hyvin tyylimukainen. Paahteisuus on voimakkaampi kuin G:ssa, mutta tuoksu on samalla tavalla melko neutraali. O'hara's on tuoksun tapauksessa toistaiseksi tarjonnut eniten aromeja. Mainio tuoksu kuitenkin tässäkin. Suutuntumako kaiken ratkaisee? Tämä on näistä kaikista alkoholipitoisuudeltaan kevyin, mutta kuitenkin suutuntumaltaan mielestäni täyteläisin. Makua on myös runsaasti - se on hieman pehmeämpää kuin O'hara'sin tiukahko paahteisuus, mutta siinä on samanlaisia hieman kahvimaisia piirteitä ja katkerohumalaakin miellyttävästi. Tämä on muita maltaisempi ja täyteläisempi. Ei kuitenkaan niin tiukka ja kuiva kuin O'hara's. Kuitenkin Guinnessia parempi, etenkin runsasmakuisempi. Guinness oli lopulta näistä se vetisin ja pliisuin. Lopulta kysymys paremmuudesta kuuluukin - otatko tiukemman paahteisen O'hara's:n vai täyteläisemmän maltaisen Black Heartin? Itse valitsen O'hara's:n ainakin kahden tai kolmen ekan tuopin ajaksi.

Hieno maistelu, kolme hyvää olutta kuitenkin. Guinness myös omillaan hyvä olut, mutta ei ikävä kyllä nykyisellään kestä vertailua haastajiinsa. Liian vesitetty, mutta toisaalta kenties kuitenkin kansan syviin riveihin parhaiten uppoava maku - vai onko se vaan nimi joka myy? En tiedä. Jos ja kun hinta-laatusuhteeseen mennään niin Guinness häviää siinäkin. Guinness oli Raumalla yli neljä euroa, O'hara's ja Brewdog kolmen ja puolen euron tuntumassa. Logo siis maksaa, koska volyymi Guinnessilla on varmasti näistä kolmesta kaikkein suurin.

Arvioidut oluet ostettu Rauman Pick 'n Paysta.