Lyhyt versio: Toinen iteraatio miun Old Alesta (eka oli nimellä Old and the Pitiful ja siitä oli myös ihana portviinitammikypsytelty versio nimeltä Old and the Beautiful). Maltaiden (Maris Otter, Simpsons Crystal Heritage, Simpsons Black Malt) lisäksi mukana kahta eri siirappia (D-45 kandisiirappi ja Lyle's Golden Syrup). Humalapuolella EKG ja Fuggle ja hiivana AEB Fermoale AY-3. Elä juo liian kylmänä että maistuukin joltain.
Pitkä versio: Tämä olut on tarina keski-ikäistymisestä. Ensinnäkin, tässä neljänkympin rajapyykin ylittäneenä huomaan kaipaavani takaisin perinteisempien makujen äärelle. Hyvät ipat maistuu edelleen mutta mitä useammin lasissa on (kaikkien mahdollisten belgien lisäksi) esimerkiksi Bock, joku saksavehnis tai etenkin joku brittiale. Maltaan pitää maistua ja humala (se kasvi) voisi tuoda muutakin kuin sekahedelmäsäilykkeitä oluen aromi- ja makupuolelle. Pari vuotta sitten tutkailin britti-innostuksissani kaikenlaisia reseptejä ja löysin jostain hyvän oloisen George Gale's Prize Old Ale -reseptin. Siitä se ajatus sitten lähti ja nyt ollaan tässä.
Toisekseen, Old Aleen kuuluu siirappi. Tavoitteena oli tässäkin kevytrunkoinen mutta lämmittävä olut. Helppo juotava mutta silti maukas. No, tuossa edellämainitussa reseptissä oli käytetty nimenomaisesti Lyle's Golden Syrup -siirappia. Kovat jätkät (tai tytöt) kuulemma tekee inverttisokerit itse mutta miusta tuo kyseinen tuote ajaa saman asian. No, sitäpä ei vaan löydy ihan joka paikasta. Hesoissa ainut paikka oli itse asiassa Forumin Hello America. Ja siellä sitten Erkki 40v pyöri kaupan täyttäneiden, ties mitä Prime-juomia haalineiden esiteinien seassa kuin väkkärä etsien yhtä pirun (kallista) siirappipönikkää. Vähemmästäkin sitä tuntee olonsa keski-ikäiseksi.Kolmanneksi, keski-ikäisyys (tai oikeastaan yli-ikäisyys) liittyy oluen nimeen. Appendix tarkoittaa suomeksi liitteen lisäksi myös umpilisäkettä. Ja tulehtunut sellainen miulta leikattiin samaan aikaan kun tämä olut lepäsi kegissä. Normaalistihan umpilisäke leikataan useimmiten 10-30 vuoden ikäisiltä joten tämä 40 vuotta vanha sisäelinten turhake oli sekin jo ikääntynyt. Aiempi nimi-idea oli Matti VanhAle (aika monissa miun oluiden nimissä on joku politiikkaviittaus) mutta ehkä tämä on parempi. Brittioluissahan on sellainen “Old + jotain” -nimiperinne (esim. Old Peculiar, Old Speckled Hen ja Old Engine Oil) niin miksei sitten Old Appendix.Neljänneksi, tämä on ensimmäinen Kovero Brewingin Lappeenrannassa valmistama olut. Ja se taas liittyy keski-ikäistymiseen siten, että myö muutettiin kesällä Helsingistä tänne kun ei jaksettu enää sitä humua, kiirettä ja meteliä. Parempi on ihmisen viettää loppuikänsä rauhassa Saimaan rannalla, olkoonkin sinne kotiovelta joku muutama kilometriä matkaa. Asiaan saattoi myös vaikuttaa se, että Lappeenrannan neliöhinnoilla saatiin sen kokoluokan talo, että panimolle löytyi ihan reilusti tilaa. Tämänkään oluen vesikemialle ei ole muuten tehty yhtikäs mitään. Joku saattaisi ajatella sen johtuvan Erkin osaamattomuudesta ja laiskuudesta (ei huono veikkaus ollenkaan) mutta todellinen syyhän on se, että veden puolesta Lappeenranta on Suomen Burton upon Trent (tietäjät tietää). Meillä on niin mineraalipitoinen vesi että tämä olut on suoranainen terveystuote.Viidenneksi, meillä keski-ikäisillä on tapana jaaritella loputtomasti. Nytkin sie oot lukenut monta riviä yhden oluen nauttimisen jälkeen kirjoitettua tajunnanvirtaa joista et varsin tule hullua hurskaammaksi. No mutta, nauti silti oluesta.
Lasissa läpinäkymättömän ruskea ja vaahdoltaan kestävä sekä kuohkea olut. Ei mikään kaunokainen, mutta ei kai umpilisäkkeen kuulukaan olla, saati sitten vanhan umpilisäkkeen. Tuoksusta avautuu kuitenkin runsaasti sisäistä kauneutta - maltaisuutta, marjaista aidon brittiläistä aromikkuutta, rusinaisuutta ja luumuisuutta sekä kuivaa puuta, miltei tammea. Hienot selkeät aromit, ei mitään mössöä, vaan tuoksuu puhdaspiirteiseltä brittioluelta. Suutuntuma on mainio. Pehmeän täyteläinen ja pehmeillä, mutta riittävillä hiilihapoilla.Ei ole laisinkaan turhan makea ja lopussa sopusuhtaisesti myös katkeroinen. Ei ole siirapeista huolimatta käynyt liian kuivaksi vaan sopivaa tuhtiuttakin löytyy ja voimakkuus on täysin piilossa kaikilla osa-alueilla. Maku on maltainen, hieman siirappinen ja kandisokerinen, mutta ei sokerimaisesti vaan kuivatun hedelmäisesti. Kandisokeri tekee monesti samantyyppisen maun olueen. Humalointi taitaa olla se, joka tuo makuunkin näitä puumaisia vivahteita, miltei kuin olut olisi ollut aivan pienen hetken jossain tynnyrissä. Hentoa marjaisuuttakin. Hieno syvyys maussa, tässä on jotain sellaista vaikeasti kuvailtavaa viehätystä - palikat vaan osuvat kohdilleen. Tykkään!
Arvioitu olut saatu tekijältä.
