Maistossa RPS Brewing uutuudet Rock Blanc, Paper NEIPA ja Scissors Sour

0 kommenttia
 
Kuopiolaispienpanimo palaa tavallaan juurilleen ja julkaisee uudet kiven, paperin ja sakset. Näiden uutuusoluiden taikasana on hinta-laatusuhde. Tavoite on siis tehdä laadukasta ja maukasta alle kolmella eurolla ja laajalla saatavuudella. Ihan kannatettava idea, sillä kyllä omaankin ostoskoriin tarttuu Nokian Elowehnä usein ennen sitä Weihenstephaneria tai edes hieman kalliimpaa Kukko Vehnää. Se vaan menee niin ja asiaan osaltaan vaikuttaa sekin, että Nokialainen on useimmiten kylmäkaapissa eli jos vehnää tekee mieli niin sen saa lasiin käyttämättä jääkaapin kautta. Siinä siis RPS:lle seuraava tavoite - oluet kaupassa kylmäkaappeihin, ellei ole jo.
 

Näihin uutuusoluisiin kuuluu siis Rock Blanc, witbier tyylinen olut. Paper NEIPA, jossa jo nimi kertoo mistä on kyse sekä Scissors Sour, joka ei niin ikään nimen lisäksi perusteluja kaipaa. Tarkemmat speksit ja panimon kuvaukset näette yllä olevasta kuvasta. Aloitetaan maistelut Blancista.
 
RPS Rock Blanc
5% | Vesi, ohramallas, vehnämallas, kaura, korianteri, aromit, humala, hiiva
 
 
Panimon aiempi tiedote kertoi suodatetusta vehnäoluesta, mutta tähän paperiversioon on sentään tullut huojentava termi "suodattamaton". Se on maun ja suutuntuman kannalta ensiarvoisen tärkeää. Mausteina persikkaa ja passionia, joita ei ainesosaluettelossa sellaisenaan mainita eli ne luultavasti uppoavat aromit otsakkeen alle.
 
Samea, syvän kultainen olut, jonka vaahto on aika maltillinen ja lyhytikäinen. Tuoksu on raikkaan korianterinen ja eri tavalla hedelmäinen kuin mitä vastaavat witbierit yleensä - tässä on tropiikin hedelmiä jopa hieman hedelmäsosemaisesti kun yleensä on kepeämpää sitrusmaisuutta. Aika jaffamainen tai jopa yllättävänkin jaffamainen tuoksu - aromitko tämän tekevät? Maku on ihan ok. Hyvä raikkaus. Aika kepeä suutuntuma, jossa jään hieman kaipaamaan sellaista vehnäisempää otetta. Hedelmäisyyttä jälleen runsaasti ja osin jaffamaisesti sekä ikävästi hieman päälleliimatun oloisesti. Hyviä makuja, mutta kokonaisuus ei omaan makuuni loksahda ihan kohdilleen. Aromien käyttöä ihmettelen, mutta ehkä ne kustannussyistä ovat perinteisiä appelsiininkuoria tehokkaampia. Ehkä myös haettu persikan ja passionin kautta uutta kulmaa tähän oluttyyliin, mutta ei se oikein omaan makuuni nyt natsaa. Jaffamainen olut, joka olisi parhaimmillaan kesäkuumalla. 

RPS Paper NEIPA
5% | Vesi, ohramallas, kaura, vehnä, humala, hiiva

 
NEIPA halpavalmisteisena tyylinä on tietysti haastava, koska humalaa olisi käytettävä reilusti ja se tunnetusti maksaa. RPS teki kuitenkin sangen kohtalaiseksi olueksi osoittautuneen Kotimaista NEIPA:n S-ryhmälle, joten sillä tiellä tässäkin varmaan mennään. Humalina CryoPop, Simcoe ja Ekuanot.
 
Utuisen sameahko väriltään kultainen olut, jonka vaahto on keskiverto. Hieman pitsiäkin jää lasin reunoille. Tuoksussa on humalaisuutta, joka on hedelmäisen ja kukkaisen aromikasta. Ei tietenkään mitään intensiivintä mehutykitystä vaan sellaista perus hazy pale alen tasoa - tölkissä on kuitenkin luettava NEIPA, se lienee kaupallisessa mielessä pakollinen veto. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja hieman valju. Katkeruus ei tyyliin kuulu, eikä sitä siis ole, mutta ei budjettihedelmäisyyskään koko matkaa jaksa kantaa. Sellaista kunnon humalaöljyistä tuntumaa ei ole. Sitrusta loppuvedossa, mutta ei ole oikein mitään hurrattavaa NEIPA spektrillä. Noin muuten juotavuudeltaan hyvä kepeä humalavetoinen olut. Kelpaa vetää.

RPS Scissors Sour
4,8% | Vesi, ohramallas, kaura, vehnämallas, mango, aromi, humala, hiiva


Nyt ei olla ihan omalla mukavuusalueella oluiden suhteen enkä yleensä soureja ostakaan, mutta kommentit toki tästäkin. Mangoa ja passionia mausteena ja mango ihan mangona ainesosissa mainittuna - passion siis tässä ja Blancissa on mitä ilmeisimmin lisätty aromina. Tuoksu on raikkaan hedelmäinen, taas hieman jaffamainen tai ylipäätään limumainen. Suutuntumassa suuta supistava hapokkuus on kohtalaisen kesy ja kaiken kansan” souria tietysti tekemään on lähdettykin - jääkö kuitenkin liiankin limumaiseksi? Jään itse kaipaamaan tiukempaa puraisua. Runsaan hedelmäinen, helppo sour.
 
Sellaisia siis omaan makuuni olivat RPS:n uutuudet. NEIPA näistä omaan makuuni parhaiten sopiva, vaikka en sitä nyt välttämättä tuon tyylisuunnan alle maultaan niputtaisikaan. Hazy Ale tai ihan vaan Pale Ale ei kuitenkaan taida käydä kaupaksi niin hyvin kuin tuo nyt tölkissä lukeva kirjainyhdistelmä - eikä RPS ole ensimmäinen eikä viimeinen panimo, joka näin toimii. Nähtäväksi jää löytävätkö oluet kuluttajien ostoskoreihin. 
 
Itselleni tässä setissä ei sellaista uutta Elowehnän tasoista kestosuosikkia ollut. Jäin vielä miettimään mitä muita alle kolmen euron oluita yleensä ostan. IPA-osastossa tykkään vahvemmista, joten niitä ei alle kolmella eurolla saa. Lagereissa ostettua tulee Saimaan Marsalkkaa ja joskus Kukko Pilsiä sekä toisinaan Vakka-Suomen Olutmestaria, joka on hyvin saman suuntaista kuin panimon palkittu Prykmestar Keller-Bier. Ei tule oikein mieleen yhtään sellaista alea, jos Elowehnä nyt jää tästä pois, joka toistuvasti olisi ostoskorissa. Kukko Strong Bitter on uusi kestosuosikki, mutta hinta nousee yli kolmeen. Sellaista pohdintaa tällä kertaa. Aina kelpaa uutuudet alle kolmen euron segmenttiin, mutta se sweet spot hinta-laatusuhteessa täytyy olla just eikä melkein kohdillaan, että olut muodostuu kestosuosikikseni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ole hyvä ja kommentoi. Kommentit menevät valvonnan kautta.